keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Ypäjän Musiikkiteatteri 32 v, Suomi 100 v

Itsenäisen Suomen satavuotiseen historiaan on mahtunut monenlaista. Teollisuuden nousu suureksi työllistäjäksi, maatalouden kutistuminen harvojen työllistäjäksi ja yhteiskunnan luokkajaon häviäminen ovat eräitä osoituksia kehityksestä, jonka voimme nähdä. Suomen eräs tärkeimmistä kaukonäköisistä ja viisaista tavoitteista ja päätöksistä keskittyy tiedon ja taidon jakamiseen kaikille kansalaisille yhdenvertaisesti ja tasapuolisesti. Se on ollut hyvä tavoite ja edelleen se on voimissaan ja tulee kantamaan Suomea myös seuraavat sata vuotta. Hyvinvoinnin kehittyminen ja sosiaaliturva ovat tehneet mahdolliseksi yhä useammalle ihmiselle tavoitella unelmiaan ja pyrkiä onnelliseen elämään.

Ypäjän Musiikkiteatteri on taivaltanut nyt 32 vuotta. Vähemmän kuin Suomen valtio, mutta kunniakkaat ovat olleet toimintamme vuodet. Olemme näyttäneet kaikille, miten Ypäjän museonmäellä tehdään teatteria, vieläpä musiikkiteatteria ja kuinka ihmiset vuodesta toiseen ovat halunneet tulla meitä katsomaan ja kuuntelemaan. Näiden vuosien aikana on ruokahalu kasvanut syödessä ja edessämme on toinen toistaan kunnianhimoisempia teoksia, joita esitämme innokkaalle yleisöllemme.

Suhteellisen pienestä alusta alkaen on joukkomme kasvanut sekä esiintyjien että orkesterilaisten osalta. Musiikkiteatterimme tasoa ja laatua arvostetaan ja meille pyrkivät sekä aloittelevat harrastajat että kokeneemmatkin alan taitajat. Kaikilla on sama halu tehdä musiikkiteatteria, suuria teoksia ja nähdä todellisen joukon voiman kaikuvan Museonmäellä niin, että katsomo raikuu.

Olemme koko toimintamme ajan panostaneet siihen, että meillä on korkeatasoiset musiikinjohtajat, ammattiohjaajat ja koreografit puvustusta ja lavastusta unohtamatta. Mutta kaiken varsinaisen työn tekevät teatterilaisemme talkoilla vaivojaan ja myös itseään säästelemättä. Suuret produktiot eivät olisi mahdollisia meille, eikä sitä paitsi kovin monelle ammattiteatterillekaan, ilman sitä valtavaa talkooponnistusta, mitä teatterimme harrastajat vuosi toisensa jälkeen tekevät tuotantojemme eteen.
Johtopäätöksenä on, että musiikkiteatteritaide ja –harrastus ovat kovasti edelleen kiinnostava tapa viettää vapaa-aikaa näyttämön etureunan kummallakin puolella.  Se on syy siihen, että tähyämme luottavaisina tulevaisuuteen. Olemme puuhaamassa uutta katsomorakennusta teatterinmäelle ja optimistisina toivomme sen palvelevan meitä jo tulevan vuoden projekteissa.

Ypäjällä erilaiset harrastus- ja kyläyhdistykset toimivat vireästi. Kunhan uusi katsomorakennus valmistuu, on luvassa, että kunta voi antaa teatteriauditoriota yhdistysten käyttöön helpommin kuin tähän saakka. Katsomosta tulee katettu, seinillä varustettu ja myös valaistus ja äänentoisto pyritään saamaan niin, että sitä voivat hyödyntää kaikki kunnalta katsomotilat varanneet yhteisöt ja toimijat. Suunnitelmissa on myös, että näytäntökauden päätyttyä ”esirippu” eli siirrettävät etuseinäelementit saadaan muodostamaan katsomosta talvilämmin auditorio, jossa voidaan vaikkapa esittää elokuvia hieman isommallekin joukolle. Tai koulujen erilaisiin tilaisuuksiin iso yleisötila tms.

Nyt tarvitaan vain Ypäjän kuntalaisten yhteistyötä uuden katsomorakennuksen saamiseksi valmiiksi suunnitelmien mukaan. Opetusministeriökin on jo tehnyt päätöksen osallistua tilan rakentamiseen noin 20%:lla kokonaiskustannuksista.  Musiikkiteatterilaiset ovat sitoutuneet saman verran talkootyöhön. Kunnan osuudeksi tulisi loppu, mutta myös täysi määräysvalta uudesta rakennuksesta ja velvollisuus käyttää sitä kaikkien kuntalaisten hyödyksi.  Uusi auditorio olisi myös suurin yleisötila laajalla alueella maakunnassa.

Uusi tila mahdollistaa teatterilaisten harjoittelemisen ja kuorojen toiminnan myös talvikausina kunhan etuseinä-elementit saadaan käyttöön. Tila on suunniteltu myös lämpimäksi tilaksi.  Sitä voidaan hyödyntää silloin myös luento- ja esitelmäauditoriona eri yhdistysten tilaisuuksiin. Tai luentotilaksi eri opistoille.

Musiikkiteatterimme haluaa toki varmistaa oman toimintansa ja siksi panostammekin mm. talkoo-osuuksin rakennuksen valmistamiseen. Tavoitteenamme on tulevaisuudessa päästä esittämään parikin teosta kesässä ja ehkä joitakin konsertteja talvikausina. Lisäksi myös harjoittelutilana katsomotila on erityisen hyvä.

Sopu sijaa antaa ja uskon, että kaikille halukkaille käyttäjille kunta kykenee antamaan käyttöaikaa tulevasta tilasta. Erityisen onnekasta on, kun kunta tälläkin tavoin voi kannustaa yhteisöjä aktivoimaan toimintojaan yhä enemmän ja yhä useamman kuntalaisen tai ulkokuntalaisenkin harrastusmahdollisuuksien parantamiseksi.

Näen valoisana edessäni Ypäjän Musiikkiteatterin tulevaisuuden. Erityisen iloinen olen nähdessäni jo tänään harrastustoiminnan aiheuttaman innostuksen ja valtavan ponnistuksen toiminnan edistämiseksi kantavan hedelmää mm. onnistuneiden teatteriesitysten tavoittaessa myös katselijoiden sydämet.

Kiitos teille, kaikki teatterilaiset ja kiitos kaikki ypäjäläiset, jotka olette olleet auttamassa meitä pääsemään siihen, missä tänään olemme!

- Ypäjän Musiikkiteatteri ry:n pj Juha -

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Runomitalla tarinaan sisälle

Yksi näyttelijöistämme oli keväällä kirjoittanut koulutehtäväänsä varten runon seitsemästä veljeksestä ja rohkaistui nyt luovuttamaan kyseisen teoksen julkaistavaksi blogissamme. Tässäpä tuo teos nyt on:

Impivaaran veljet

On Impivaarassa Jukolan mökki. On mökissä yhtä monta hirsiä, kuin on veljiä.
Veljeksiä seitsemän löytyy, niistä vanhin Juhani Jukolan poika on. Hän illasta aamuun möyhyy kun veljiänsä kaistaa ja rakkauttansa Venlaa kohti osoittaa. Ei löydy päästä älliä, niin että sais lukutaidosta otetta ja sillä mässäillä. Useimmiten aapinen Toukoloiden suusta löytyy, tällä tavallahan siitäkin hyötyy. Seuraavana rivissä harteikas Tuomas kaksoisveljensä Aapon kanssa seisoo. Aapo se veljistä järkevin tiedetään olevan. Puhuu ja pölpöttää se taito hänelle hyvän elämän välittää. Huolestuu hän veljien puuhista, ei Aapon neuvoja aina suosita. Tuomaksen suu se hiljainen on. Ei kuulu pihausta, ei ininää ennen kuin joku kysyy tai ärsyttää. Mutta jalat ne maassa on, järkevä ja ajaton. Vaikkakin oman veljen tappo lähellä on. On velikatraan jalkoihin jäänyt Simeoni tää. Eipä jumala ja siveys auta, kun veljien alle jää. Hämeenlinnan reissu se kohtalokas on, Lucifeeruksen sielu viinapullossa lymyää jo. Matka kuuhun lopun viinalle tua, jää veljien pulloihin sinetit nuo. Toinen kaksoisvelisarja Timosta ja Laurista muodostuu. Ei Lauri maailman menosta piittaa. On metsä elämän ehto ja käden taidolla ei hän kunniaa piiaa. Hiidenkivellä meinaa köpelösti käydä, humala liian vahva ja äyhä on kohtalokas väylä. Timo se aika vekkuli lie, mistä lienee laulu taidon tie ? On hän tyhmä kuin saapas, ei tajua eikä löydä aata. Veljien perässä pysyy, Juhanista mallia ottaa ja toistona pauhaamista suuhunsa sakkaa. On hännän huippuna se kuusituumainen Eero. Kieli pojalla liian terävä lie, sanat pistävät muiden mielet ken ties. Mutta kova kuin kivi on pää, oppii aapisen ensimmäisenä hän. Eikä liioin viimeiseksi jää. Siis veljiä seitsemän on, lienee parasta lopettaa loru loputon. Jokainen vaimon ja maata saa. Paitsi Simeoni tuo, hän vanha mies Juhanin nurkissa pyörii kuin aika loputon. Seitsemän hirsiä mökissä aina vaan, vaikka vaimojen ja lasten äänet niihin kaivertua saa.

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Koneen ääreltä katsomoon

Teatteriproduktion valmistuminen näyttää - ja ennen kaikkea tuntuu - kovin erilaiselta, kun siihen osallistuu taustajoukoissa. Niin minä olen tänä vuonna tehnyt. Kosketukseni Ypäjän Musiikkiteatterin Seitsemään veljekseen on ollut tähän mennessä lähinnä markkinointipalaverien, exceltaulukoiden, sähköpostien ja laskutuksen makuinen.

Päässäni ei ole soinnut teatterikappaleen musiikki, arkipuheeseeni ei ole eksynyt yhtään fraasia näytelmän repliikeistä. En ole edes ihan varma veljeksiä näyttelevien nuorten miesten oikeista nimistä. Mutta varsinkaan en ole tuntenut hiljalleen kasvavaa innostusta joka nyt, pari viikkoa ennen ensi-iltaa, muuttuisi kihelmöinniksi kropassa ja jännäksi huminaksi päässä. En, koska olen ollut täällä taustalla, koneen äärellä.

Kunnes tänä aamuna s-postiini pläjähti muutamia kuvia viime viikon harjoituksista. Jestas mikä meininki! Mitä intoa, sen melkein kuulee! Mitä heittäytymistä, senhän näkee! Onneksi liput katsomoon on jo varattu, sillä tämän minä todellakin haluan nähdä! Ei, en vain nähdä, tämän minä haluan tuntea!

Ja yhtäkkiä kropassani kihelmöi ja päässä humisee. Myötäriemastuttaa ja -jännittää kaikkien lavalla olevien puolesta. 

Sillä katsokaa nyt näitä kuvia! Älä jätä väliin mahdollisuutta kokea tätä livenä. Tule sinäkin kanssani katsomoon.


- Markkinointitiimin Iina -






Kaikki kuvat: Tanja Altti


tiistai 23. toukokuuta 2017

Kulisseisa

Riipustan ny si taas määki tähän plokkiin, ko aikas hiljasta o sielä ollu. Mulla mittään kummempaa, ko noita lavastuksia si vaa ruvettiin tosa maanantaina tekkeen. Net essiintyjät on jo pitkästi harjotellu airosa ympäristösä, meinaan näyttämölä, vaikka on ollu pakkasta ja on satanu lunta ja rakkeitaki. Mu sielä ne o vaan viilettäny. Niillä taitaa olla semmonen sisänen palo tohon tekemisseen, että ei tuu vähästä vilu. Siinä vaan on si semmonki meininki, että menneevät mistä sattuu, vaikka hirsiseinästä läpitte, ko niitä seiniä eikä muitaka rustinkeja o sielä ollu.

Ny ruppee si olleen, meinaan muutama ainaski. Ei meittiä sielä monta, kolme vanhaa ukkoo ja yks nuarempi, mu sillä si toinen käsi kantositteesä. Mulla koskaan mittään kuvia näissä jutuisani, mu tästä porukasta olisin halunnu saara kuvan. En ny si saanu, ko ei ollu kukkaan ottamasa.
Meilä oli si kans vähä vaikeeta ton alkuun pääsemisen kans, ko ei löyretty mistään yhtään vasaraa, vaikka viime kesänä niitä oli sielä pualen tusinaa. Si ko löyrettin yks, ni seki oli semmone köykäne, että nastaa sillä vois naputtaa, mu mittään naulaa ei hakata. Yhtään suarakulmaa mei ei o löyretty viäläkä. Vaikka ei sen ni väliä, ko noisa lavastuksisaka ei si juur o suaria kulmia. Timpurinsahan kahvasuaralla on hyvin pärjätty.

Se on semmosta noitten tyäkalujen kans. Tänäpänki pamahti naulapyssy tukkoon. Sitä si aikani räpläsin, ko oli nauloja vinksin vonksin ja yks si sielä pualiks läpi menneenä semmosella mutkalla, että piti purkaa pyssyn kärki. Si ko saatiin se naula pois ja pyssy takasi kassaan, ni kompressori ei hörähtänykkä, eikä painetta si tarpeeks naulaamisseen. Sitä ko aikamme ihmeteltiin, ni mää rupesin tuljuttaan sitä käynnistyskoteloo, ko vanha konsti korjata jottain, joka ei lähre käyntiin, on kollauttaa sitä taikka lyärä nyrkillä taikka vaikka vasarallaki. Mullaki oli nuarempana semmonen televiissio, että sitä piti läimästä kämmenellä, että rupes kuva näkkyyn. Si siittä tuli semmone, että piti kummivasaralla kolasta ja si lopulta semmone, että ko sen pisti nurinpäin, meinaan ylösalasin ja kollautti kummivasaralla, ni si siittä tuli jottain kuvvaaki. Että yhret jääkiekon maailmanmestaruuskisat mää si kattelin sohvalla pualipoikittain seljälläni kummivasara kourasa ja roikotin päätäni ylösalasin sohvan reuna yli. Muuta niistä kisoista muistakka. 

Mu se kompressorin kotelo on ni hepposta muavia, että ei sitä uskaltanu kollauttaa, että si vaan tuljutin. Se rupes hörahtelleen ja mää löysin siittä si semmosenki asennon, että se kävi. Oltiin siinä kaksistaan, ettei oikein voinu toinen jäärä sitä piteleen, ni sahattiin laurasta kiila, millä saatiin se kotelo pyssyyn käyntiasennosa. Oltiin siinä si aika poikia, että saaraan tommosetki tekniset ropleemit hianosti kuntoon. Pari kertaa ehrin pyssyn laukasta, ko paukahti ihan ittestään ja paineletku vispas maata, ko joku adhd-superkärmes, että sora lensi. Petti prässäys, irtos ite letku liitinkappaleesta. Aina, ko lähren näihin lavastushommiin, ni vaimo sannoo, ettet si rippuu (kiipee) siälä mihinkäs, ettei satu mittään. Ihan seisoin maasa, ko letku petti. Oli onneks pyssy sillon alhaalla reiren viäresä, meinaan posken korkeurella , misä sillon naulasin, olis voinu lentää hampaita taikka niitten palasia ainaski. Saatiin si kumminki ne seinät pystyyn ja mää vaihroin tyäkohretta ja rupesin sahhaan oviaukkoo yhteen vanhaan hirsiseinään. 

Piirsin mitat hirsiin ja kattelin kummakki pualet, että ei näy nauloja missään. Otin moottorisahan ja rupesin tekkeen reikää. Ihan meni hyvin melkeen loppuun, viimestä erellisessä hirresä rupes kipinät lentään. Naula vanhan hirren sisäsä. Vetäsin sahan irti ja se si sammuki. Pensa loppu. Kaverin sahasta. On se semmosta noitten tyäkalujen kans. Meilä on niille ihan oma koppinsa tosa teatterinavetasa. Se on ollu maailman sivu maailman sekasin koppi, meinaan tyäkaluja ja ruuveja ja muttereita ja rautoja ja latureita ja miljoonalaatikoita ja ties mitä miljarteja, satoja ainaski, mutta ihan sekasin. Tarttee si millonki ihan mitä tahansa, ni sieltä kyllä löytyy. Mu se löytäminen voi kestää yliki esityskauren, että ei se ihan noppeeta o. Mu ny meilä on täsä tyäporukasa mukana nuari nainen, joka jaksaa siivota ja on ny siivonnu sen tyäkalukopinki. On nii siisti, että meiltä ukoilta ja siltä yhreltä nuaremmaltaki on pääsy sinne kiälletty, ko mei si oitis sotkettas se nii, ettei mittään taaska löytys, ei ainaska yhren näytöskauren aikana.

On se semmosta noitten tyäkalujen ja tekemisen ja järjestyksen ja siivoomisen ja harrastamisen – ja miksei koko elämänki kans. Pää pilvisä, mu varpaat maasa - savesa. Millai si senki venytyksen kestäs? En tiärä, meen ny nukkuun ja huamena otan mukkaan oman sahan ja pensat, että saaraan sekin homma tehryks.

Lavastemiäs  

maanantai 8. toukokuuta 2017

Kiinteä katto katsomoon – mutta vasta vuoden 2018 esityksiin

Ypäjän Musiikkiteatterin katsomon pressukatto vedetään nykyisin sadesäällä suojaamaan katsojia. Se on palvellut teatteria jo vuodesta 2003. Vuosien saatossa katemateriaali on jo kertaalleen vaihdettu uuteen, mutta tällä hetkellä ovat sen päivät luetut.

Ennen tämän kesän esitystä viime kesänä rikkoutunut katekangas otettiin alas ja paikattiin. Kuten kuvastakin nähdään, on korkeamman asteinen räätälintyö lähes taidetta. Mutta asioilla on taipumus järjestyä ja niin tämäkin ongelma poistuu toivottavasti jo tänä vuonna – tosin ei vielä tämän kesän näytöskaudeksi.

Katekankaan paikkaaminen on lähes taidetta... 
Kuva: Juha Lindgren


Painava katekangas otettiin paikkausta varten alas – voimalla yli seitsemän miehen. 
Yllä olevat kuvat: Annele Kasurinen (7.5.2017)


Tukea opetus- ja kulttuuriministeriöltä

Opetus- ja kulttuuriministeriö on 4.5.2017 tehnyt päätöksen myöntää Ypäjän Musiikkiteatteri ry:lle 40.000 euron avustuksen kiinteän katon rakentamiskustannuksiin. Tämä mahdollistaa myös Ypäjän kunnan jo aikaisemmin tekemän vuoden 2017 hyväksytyn talousarvion mukaisen katsomon katon rakennuspäätöksen toimenpanon. Suunnitelmien mukaisesti Ypäjän Musiikkiteatterin toivottavasti runsaslukuinen talkootyöväki aloittaa vanhojen kattorakenteiden purkamisen ja kunnan avustuksella ryhdytään uuden katon tukirakenteiden ja perustusten tekeminen elokuun 2017 aikana. Katto pyritään nyt suunnittelemaan siten, että katsomon keskellä olevat tuet poistetaan ja kattolippa tulee ulottumaan navetan päätyyn.  Näin saadaan aurinko- ja tuulisuojaa katsojille.

Kattohanke on ollut vireillä jo vuodesta 2014 alkaen. Vuonna 2015 investointihakemuksemme ei ehtinyt LounaPlussan käsittelyyn. LounaPlussa on alueen kuntien muodostama yhdistys, jonka tarkoituksena on jakaa EU-tukea alueelle. EU-tuki on mm. Suomen valtion EU:lle maksamien varojen hyödyntämistä. EU-tuen jakamiselle on tietyt perusteet, joiden mukaan LounaPlussa on näitä varoja alueelle jakanut. 

Vuonna 2016 LounaPlussa hylkäsi hakemuksemme, sillä hankkeen kokonaisvaikutuksista kunnalle ja lähialueille ei ollut riittävän tarkkaa tietoa. Toisaalta, alueen käytön hyödyntämistä laajemman väen kesken on ryhdytty paljon enemmän suunnittelemaan ja tässä suunnitelmassa katettu katsomo on avainasemassa. Onneksemme Ypäjän kunta on tämän huomioinut ja kuntalaisetkin pääsevät nauttimaan museonmäelle rakennetuista tiloista Ypäjän Musiikkiteatterin lisäksi. Tavoitteena on helpottaa kunnan eri yhdistysten mahdollisuuksia käyttää katsomoa, yleisö-wc-tiloja jne. jatkossa huomattavasti helpommin kuin tällä hetkellä.  

Iloisin odotuksin

Juha Lindgren
teatterinjohtaja
Ypäjän Musiikkiteatteri